Jukka Kukkonen

"Mind is everything (Paavo Nurmi)."

Kilpailumatkani:
>200 mailiset, >300 km
Suosikkikenkäni:
La Sportiva Akasha, mutta myös Kaptiva GTX ja Jackal usein jalassa
Lempitreenipaikkani:
Helsingin keskuspuisto
Polkujuoksu-unelmani:
Juosta polkukisoja poikani kanssa


Urheilijatausta

Lapsena Kotkassa metsien ja saarien polut innostivat liikkumaan luonnossa. Lasse Virénin menestys kannusti juoksemaan. Nuorena tuli kokeiltua eri lajeja kuten karate, riippuliito, sukellus ja laskuvarjohyppy.

Siirryin maratonien kautta triathloniin ja kävin Havaijin Ironman-kisassa. Osallistuin samalla myös vuosittain Kalevan Kierroksen osalajeihin: luistelu, hiihto, pyöräily, juoksu, soutu ja suunnistus. Hiihdin Finlandian 75 kilometriä ja Vasaloppetin 90 kilometriä. Pyöräilin 300 kilometriä Vätternrundanin Ruotsissa ja 550 kilometriä Styrkeprøvenin Norjassa. Kiipesin Euroopan korkeimman huipun Elbrus 5 642 metriä.

Alpeilla tutustuin Berglauf-vuorikisoihin. Swiss Alpine Marathon 1995 oli ensimmäinen vuoriultrani. Kokeilin maantieultrajuoksuja kuten Comrades Etelä-Afrikassa, mutta vain polkujuoksu on jäänyt ikisuosikiksi.

Treenaaminen

Harjoittelen 1–3 kertaa päivittäin, 1020 tuntia viikossa, mukaan lukien pyöräily, uinti, kiipeily, boulderointi tai muu sellainen. Juoksen työmatkat ja pitkiä lenkkejä vapaapäivinä. Minulla ei ole treeniohjelmaa tai valmentajaa, vaan luotan omaan intuitioon ja tuntemuksiin. Valmistautuessani kauden pääkisaan teen siihen tähtääviä mäki- ynnä muita harjoituksia. Pääkisan jälkeen syksyllä otan loppuvuoden iisisti. Yhteistuntimäärä on alle 1 000 tuntia per vuosi.

Lajissa haasteellisinta on univelka monta vuorokautta kestävissä kisoissa. Esimerkiksi Tor des Geantsissa unta tuli yhteensä alle kymmenen tuntia kuudessa vuorokaudessa eli noin 90 minuuttia vuorokaudessa. Eniten nautin luonnossa liikkumisen tarjoamista elämyksistä. Parhaat kicksit saan monipäiväisistä vuoriultrista. Ne ovat muiden kisojen yläpuolella. Hauskinta on ystävien tapaaminen kisoissa ja tietysti maaliintulo. 

Kilpaileminen

Mitä pidempi kisa, sitä vähemmän sijoituksilla on merkitystä. Polku-ultraajat ovat aika höveliä porukkaa. Kisoissa jutellaan, syödään hyvin ja vaihdetaan kokemuksia. Tasaisen rauhallinen eteneminen takaa parhaan lopputuloksen. Hötkyilyt joutuu aina maksamaan korkojen kanssa. Itsensä voittaminen vaikeuksien kautta kiehtoo ja koukuttaa.

Kisakilometrejä kertyi 963 vuonna 2018 ja 900 vuonna 2019. Tänä vuonna juoksen lähinnä virtuaalikisoja. Treenikilometrejä en laske.

Paras kisakokemukseni on tuo viime vuotinen Western States satamailinen Kaliforniassa, joka oli aivan huikea ja kaikin puolin järisyttävän mahtava kokemus! (Lue lisää blogista: Polkujuoksu-unelmana Western States)

La Sportiva: tiimi ja varusteet

Liityin La Sportiva -tiimiin kesällä 2018. Parasta tiimiläisenä olemisessa on kuuluminen samanhenkiseen polkujuoksuporukkaan, joka kannustaa kehittymään, tarjoaa uusia ideoita ja avaa mahdollisuuksia omien rajojensa ylittämiseen.

Top 3 mieluisinta La Sportiva -varustettani: Tempo-shortsit, Sonic T-paita ja Shield-lippis. Näitä on pidetty jopa viikon päivät kisoissa päällä ilman ongelmia!

Ville kysyi minulta: Mikä saa sinut jatkamaan eteenpäin tosi pitkissä kisoissa, kun kroppa on ihan lopussa ja "normaali ihminen" olisi lopettanut jo aikoja sitten?
Hyvä kysymys, Ville! Juoksen tosi pitkiä kisoja, koska haluan kehittyä ihmisenä. Se edellyttää rohkeutta mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, joskus aika reilustikin. Tulee aina hetkiä ja tilanteita, jolloin tuntuu mahdottomalta ja toivottomalta jatkaa. Silloin voi hiljentää vauhtia, säätää varusteita, hoitaa vammoja ja ravita kehoa. Voi jopa peseytyä ja torkahtaa alppimajalla. Kokemus on osoittanut, että ihmeellisesti se olo vaan paranee, ja taas mennään!

 

Seuraa Jukkaa: